Pyhä-Häkin retki 28.4.14

Nalle Karhu ja Uusi Iso Puu

Nalle Karhu ja Uusi Iso Puu

Nalle-Karhu teki kevät retken viileänä huhtikuun päivä Pyhä-Häkin kansallispuistoon Saarijärvelle. Aamupäivällä lämpötila oli vain +2 astetta, mutta auringon paistaessa iltapäivällä nousi +8 asteen tiennoille.

Kovin oli hiljainen aarniometsä ja vain muutamat linnut lauloivat silloin tällöin. Nalle-Karhu sai kiertää Kotajärven 6,5 km reitin rauhaisissa tunnelmissa ja nuori pariskunta oli ainoa vastaantulija. Vanhan metsän salaperäinen hiljainen tunnelma rauhoitti mieltä ja oli mannaa sielulle. Uusi ja Vanha iso puu ovat aina täällä niin säkähdyttävän kokoisia ja näköisiä. Uusi iso puu aloittanut kasvun 1641, vielä elossa, pituus 24,5 m ja ympärysmitta rinnankorkeudelta 220 cm. Vanhan ison puun vuodelta 1581-2004, nyt siis jo kelohonka, 26 m korkea sekä ympärysmitta rinnankorkeudelta 288 cm.  Katsee yrittää tavoittaa puun latvaa onnistumatta ja kameralla niistä on tosi vaikea saada kokonaiskuvaa. Eipä yllä Nalle Karhun tassut näiden puiden ympäri.

Kotajärven keittokatoksessa paistettin lounasmakkarat takassa ja trangiassa niin rapean makoisat kahviletut. Metsäpalovaroitushan nyt oli voimassa, joten avotulen teko oli kiellettyä. Sen toki Nalle Karhu tiesi. Järveltä aivan kuin kuului joutsenen laulu, mutta lintuja ei kuitenkaan näkynyt. Puukiipijä hyppelehti mäntyjen runkoa pikin ylöspäin niin vauhdikkaasti, ettei Nallen kamera sitä tavoittanut. Suomaisema pikospuupolkuineen auringon paistaessa oli mielettömän kauniin näköistä. Pyhä-Häkistä jonkin matkaa eteenpäin, sijaitsee sembra mänikkö metsä. Siellä pitäisi asustella harvinainen lintu pähkinänakkeli. No, nyt ei lintua näkynyt eikä kuulunut, mutta ehkä joku toinen kerta Nalle sen bongaa.

Mukava oli retkipäivä tää. Nalle onnellisena polkuja näin sai tallustaa.  Valokuvia lisää retkestä löytyy tätä painamalla.

Allaoleva runo oli polunvarren taulussa ja sai Nallenkin hetkeksi istahtamaan.

Suomaisemaa Pyhä-Häkistä

Suomaisemaa Pyhä-Häkistä

Salomaa

Salomaa on tehty, jotta siellä ei asuttais,
jotta siellä Jumala yksin olla sais
astuskellen sammalmattojansa
ympärillään koko luomisen kansa.
Meidätkin hän kaiketi mukaan tulla sois
kunhan malttaisimme jättää tärkeytemme pois,
viipyä vaistojen salamyhkäisten ajeltava,
huulilla hyvin yksinkertainen harras sana.
ristiriidaton tänne, jossa kuulla saa
kuinka käpy oksalta maahan putoaa,
jossa on monta pyhästi puhdasta puuta
ihmistä jos ei,
on sitä enemmän muuta.
 
Runo: Aaro Hellaakoski

Jätä kommentti